Luontosuhde ja terveys
Luonto on tarjoaa paikan palautua, rauhoittua ja kokea
yhteyttä. Viime vuosikymmeninä tieteellinen tutkimus on alkanut yhä vahvemmin
osoittaa, että ihmisen suhde luontoon ei ole vain esteettinen tai kulttuurinen,
vaan syvästi yhteydessä fyysiseen, psyykkiseen ja sosiaaliseen hyvinvointiin.
Luontosuhde voidaan ymmärtää sekä yksilön kokemuksellisena suhteena ympäristöön
että osana laajempaa ekologista ja yhteiskunnallista terveyttä. Sen merkitystä
voidaan tarkastella erityisesti terveyden edistämisen ja ympäristöterveyden näkökulmista.
Aihe on ajankohtaisen aihe – luontosuhteen ja terveyden yhteys on todella
merkityksellinen sekä yksilön että yhteiskunnan kannalta.
Useat tutkimukset ovat osoittaneet, että luonnossa
oleskelulla on selkeitä fysiologisia ja psykologisia hyötyjä.
Suomalaistutkimuksessa (Tyrväinen. 2014) havaittiin, että luonnossa liikkuminen
oli yhteydessä parempaan emotionaaliseen hyvinvointiin, unenlaatuun ja koettuun
terveyteen verrattuna liikuntaan sisätiloissa tai rakennetussa ympäristössä.
Luontoympäristö aktivoi kehon palautumista stressistä: se alentaa sykettä ja
verenpainetta sekä vähentää stressihormonien eritystä. Näin luonto toimii
eräänlaisena “luonnollisena palautumisympäristönä”, jossa hermoston kuormitus
vähenee ja keho saa mahdollisuuden elpyä.
Kansainväliset tutkimukset tukevat samoja havaintoja.
Laajassa kirjallisuuskatsauksessa (Twohig-Bennett & Jones. 2018) todettiin,
että luontoaltistus vähentää sydän- ja verisuonitautien riskiä, masennusoireita
ja ahdistuneisuutta. Vihreiden alueiden läheisyys on yhteydessä myös alempaan
kuolleisuuteen ja parempaan elämänlaatuun. Luontoympäristö ei siis ainoastaan
lisää liikunnan määrää, vaan tarjoaa myös psyykkisen turvapaikan, jossa ihminen
voi palautua kiireisestä ja teknologisoituneesta arjesta.
Luonnon parantava ja kokonaisvaltaista hyvinvointia
tukeva vaikutus
Luonnon parantavat ja stressiä lievittävät vaikutukset
perustuvat osittain evoluutiopsykologisiin selityksiin. Ihmisen aistit ovat
kehittyneet luonnollisissa ympäristöissä, ja siksi luonnon värit, äänet ja
tuoksut tuottavat mielihyvää ja turvallisuuden tunnetta. Luonnonläheinen
elämäntapa – esimerkiksi retkeily, puutarhanhoito tai luontoperustainen työ,
voi lisätä kokonaisvaltaista hyvinvointia ja elämänhallinnan tunnetta.
(Pritchard . 2019) analyysin mukaan vahva luontosuhde on yhteydessä suurempaan
onnellisuuteen, elämän merkityksellisyyden kokemukseen ja myötätuntoon muita
kohtaan. Näin luontosuhde toimii sekä psyykkisen että sosiaalisen hyvinvoinnin
lähteenä.
Terveyden näkökulmasta ympäristötekijöillä, kuten
ilmanlaadulla, veden puhtaudella, melulla ja kemikaalialtistuksella on
merkittävä vaikutus sairastumisriskeihin. Ympäristöterveyden tutkimuksissa on
kuitenkin havaittu, että luontoympäristö voi lieventää näiden haittoja. Vihreät
alueet suodattavat ilman epäpuhtauksia, parantavat mikroilmastoa ja vähentävät
melun vaikutuksia. Lisäksi luonnossa oleskelu vähentää stressiä, jota
ympäristösaasteet voivat aiheuttaa (Markevych. 2017). Luonto toimii siis
eräänlaisena suojatekijänä modernin elinympäristön haittoja vastaan.
Luontosuhde, ympäristöasenteet ja kestävä kehitys
Luontosuhteella on myös yhteiskunnallinen ulottuvuus.
Tutkimusten mukaan ihmiset, joilla on vahva yhteys luontoon, toimivat useammin
kestävän kehityksen mukaisesti: he kierrättävät, säästävät energiaa ja suosivat
ympäristöystävällisiä valintoja (Pritchard . 2019). Luontosuhde voi siis lisätä
ympäristövastuullisuutta ja halua suojella yhteistä elinympäristöä. Tämä yhteys
on tärkeä myös ympäristöterveyden näkökulmasta, kun yksilöt ja yhteisöt
sitoutuvat kestävään elämäntapaan, vähenevät samalla terveyttä uhkaavat
ympäristöriskit, kuten ilmansaasteet ja luonnon monimuotoisuuden heikkeneminen.
Luontoympäristö ja ihmisen luontosuhde muodostavat siis
keskeisen perustan kokonaisvaltaiselle hyvinvoinnille. Luonto tukee sekä
fyysistä että psyykkistä terveyttä, vähentää stressiä ja edistää palautumista.
Samalla luonnonläheinen elämäntapa vahvistaa yhteyttä ympäristöön ja lisää
vastuullista käyttäytymistä ympäristöterveyden ja kestävän kehityksen
edistämiseksi. Terveyden edistämisen näkökulmasta luonnon merkitys tulisi nähdä
osana julkista terveyspolitiikkaa, ei ainoastaan virkistyksen välineenä, vaan
elintärkeänä osana ihmisen ja ympäristön välistä yhteyttä.
Kun työpäivän jälkeen suuntaan metsään ja kuulen vain
luonnon ääniä. Voin sanoa, että nollaan itseni täysin. En kuuntele
korvakuullokkeilla äänikirjoja tai musiikkia, vain sitä mitä ympäristö tarjoaa.
Tunnen itseni levolliseksi. Toisille vedensolina on kuin äänimaljarentoutusta.
Luonnon tarjoama terveysvaikutus on ilmaista, johon kaikilla on mahdollisuus.
Onneksi myös täällä pääkaupunkiseudulta löytyy asunalueiden lähellä olevia viheralueita
stressistä palautumiseen. Olen kiitollinen luonnonperintösäätiölle, joka
lunasti paikallisen Kauhalan ulkoilualueen suojellakseen sitä rakentamiselta.
Hienoa että ulkoilijat ovat taas löytäneet paikan, mutta luonnon roskaamisesta
on tullut alueella ongelma.
Kirjoittanut YAMK opiskelija Tiina V. (tekoäly on auttanut
etsimään kansainvälisiä tutkimuksia sekä auttanut niiden suomentamisessa)
Lähteet
Luonnonvarakeskus. (2025). Tutkimus paljastaa -
ihminen elpyy tehokkaammin ikärakenteeltaan vanhemmissa metsissä.
Suomen Mielenterveys ry. (2024). Luonto elvyttää,
rauhoittaa ja lievittää stressiä
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. (2025). Melu.
Markevych, I., Schoierer, J., Hartig, T.
(2017). Exploring pathways linking greenspace to health: Theoretical and
methodological guidance. Environmental Research.
https://www.sciencedirect.com/science/article/abs/pii/S0013935117303067
Tyrväinen, L., Ojala, A., Korpela, K., et al. (2014). The
relationship between perceived health and physical activity indoors, outdoors
in built environments, and outdoors in nature. BMC Public Health.
https://doi.org/10.1111/aphw.12031 Tutkimusportti+2iaap-journals.onlinelibrary.wiley.com+2
Twohig-Bennett & Jones. (2018) The Health Benefits
of the Great Outdoors: A Systematic Review and Meta‑analysis of Greenspace
Exposure and Health Outcomes https://doi.org/10.1016/j.envres.2018.06.030
unboundmedicine.com+2PMC+2
Pritchard, Richardson, Sheffield & McEwan.(2019)The
Relationship Between Nature Connectedness and Eudaimonic Well‑Being: A Meta‑analysis
https://doi.org/10.1007/s10902-019-00118-6
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti